Luovien ratkaisujen kanssa laman läpi luovien

Tässä on ollut reilu viikko aikaa märehtiä taannoisen koulufoorumin antia. Todettava on, että vähänlaisesti jäi käteen, jos kohta mitään.

Jonkinlaista yritystä on, mutta kaikki tuppaa kariutumaan yhteen mitättömään pikkuseikkaan, rahaan. Niin se vaan on nykypäivänä.

Yleisön joukossa oli paljon opettajia ja vanhempainyhdistysten puuhaihmisiä, mutta oli myös sellaisia, jotka olivat mukana ”vain” vanhempina.

Suuret luokkakoot olivat huolenaihe. Nyt en malta olla muistelematta, kun oppikoulua taapersin lyseossa, ja meitä oli enimmillään luokassa 44 oppilasta, toinen toistaan pöljempää nuorta miestä eikä yhtään likkaa menoa tasoittamassa. Meistä kasvoi kukaties suurimmasta osasta elämässään jollain lailla pärjääviä kansalaisia. En usko että kukaan hirveästi sai traumoja suuresta ryhmästä. Voikkatunnillakin saatiin kunnon futisjoukkueet kokoon.

Takaisin viikon takaisiin. Eräs kuulija kertoi terveydenhuollon työpaikastaan, jossa työntekijät olivat sitoutuneet ottamaan lomarahat vapaina. Salissa kävi kohadus, joka olisi ollut liian helposti tunnistettavissa ”me ei kyllä ikinä” -kohadukseksi. Lienen kuitenkin väärässä.

Totuus kuitenkin on, ettei rahaa ole yhtään liikaa. Itse asiassa sitä ei ole edes riittävästi. Jostain on nyt annettava periksi. Onko se sitä, että luokkakoot eivät tästä pienene? Vai onko se sitä, että aloitetaan kansalaistalkoot asioiden parantamiseksi?

Hannu Kärpänen ehdotti yrityselämän ja koululaitoksen yhteistyötä sponsorisopimuksin. Ajatus Patria-lyseosta lähinnä hymyilytti vaisusti, mutta Hannun puheessa oli ajatusta, kuten useasti.

Luovuutta pitää nyt käyttää, että saadaan yritykset ja myös yhdistykset mukaan sopivalla tavalla, josta olisi hyötyä niin perusopetukselle kuin yhteistyötahoillekin.

Eikä saavutettujen etujen päälle saa jäädä makaamaan. Lähes kaikki foorumissa olleet olivat valmiit korottamaan veroprosenttia, jotta kouluasiat saataisiin kuntoon. Entä kuinka moni olisi valmis osallistumaan esimerkiksi kouluruokailun kustannuksiin?

Olisi mielenkiintoista laskea, kuinka paljon vaikutusta kouluaterian laatuun olisi, jos siihen saataisiin esimerkiksi 20 senttiä lisää. Lukuvuoden aikana ko. summa tekisi 38 euroa/oppilas, eli siihen ei kenenkään talouskaan kaatuisi.

Yhtä mielenkiintoista olisi nähdä laskelma siitä, kuinka paljon tämä uusi tilaaja-tuottaja -rakennelma maksaa verrattuna siihen vanhanaikaiseen malliin.

Tänään kolahti postilaatikkoon uusi Hämeenlinnan kaupungin puhelinluettelo ja palveluhakemisto.  Se oli täynnä nimiä ja titteleitä. Väkisinkin tulee mieleen, onkohan heillä kaikilla mielekästä ja tuloksellista tekemistä?

3 kommenttia artikkeliin “Luovien ratkaisujen kanssa laman läpi luovien”
  1. Hei Ismo!

    Suonet anteeksi, mutta en voi olla kommentoimatta viittaustasi lyseoaikaiseen 44 oppilaan luokkaasi. Tässä muutama syy, miksi nykyisen peruskoulun 30 oppilaan luokka saattaa olla vieläkin haasteellisempi:

    – oppilaista noin kolmasosa tulee yksinhuoltaja- tai uusperheistä
    – vanhemmista noin viidesosalla on jonkinasteinen päihde- tai mielenterveysongelma
    – oppilaista noin kolmasosalla on oppimis-tai keskittymisongelmia
    – oppilaista suurin osa on nukkunut liian vähän ja viettänyt illan tietokoneen tai television ääressä
    – oppilaista noin puolet tahtoo ”idolsiksi” ja haluaa olla koko ajan esillä
    – suurin osa ei ole koskaan oppinut odottamaan omaa vuoroaan ja olemaan hiljaa…

    Loput ovat niitä tavallisia oppilaita, jotka haluavat oppia. Nämä luvut ovat vain tällaisia ”näppituntumalukuja” noin 25 vuoden opettajakokemuksella.

    Että sellaista!

    terveisin

    Teija-ope

  2. avatar Ismo Soukola sanoo:

    Hei vaan Teija!

    Kyllä ajat olivat toisenlaisia silloin, siinä olet ihan oikeassa. Mutta oli myös kurikin. Ja kasvatus oli saatu kotoa, sitä ei oltu ulkoistettu yhteiskunnan kontolle, kuten nykyään.

    Mutta me elämme muuttuvassa maailmassa eikä ne muutokset ole aina positiivisia.

    Niin kuin foorumissa sanoin, ennen opettajat näkivät oppilaistaan, joista tuli tulevaisuudessa poliisin asiakkaita. Nyt me (opet ja pollarit) näemme ne samaan aikaan. Hohhoijjaa.

    Eikun vointeja ja jaksamisia vielä kevään viime rypistykseen ennen suvivirttä (ai niin, sekin taitaa olla jo mennyttä perinnettä, ettei loukattaisi muita uskontoja tunnustavia tai uskonnottumia) !

  3. Kiitos toivotuksista ja voimia myös poliisiasemalle! Kevään juhlat ja lämpimät säät taitavat teettää teilläkin moninkertaisesti töitä.

    Suvivirren laulaminen ja joulukuvaelman esittäminen ei toivon mukaan ole mennyttä perinnettä missään koulussa. Opetushallituksen linjauksen mukaan ne kuuluvat suomalaiseen kulttuuriperinteeseen, eivätkä ole uskonnon harjoittamista. Suvivirttä siis odotellaan…

Jätä kommentti

css.php