Poliisimies – julkinen eläin?

Ulla Lappalainen pohtii blogissaan poliisin julkisuuskuvan muuttumista ja sitä, että poliisimiesten tekemistä rikoksista uutisoidaan tämän tästä. Hän kysyy, ovatko nykypoliisimiehet jotenkin herkempiä astumaan lain nurjalle puolelle kuin aiemmin. Hän epäilee, pääseekö poliisikouluun vääriä tyyppejä. No, mikään järjestelmä ei ole aukoton: pääsinhän minäkin poliisikouluun.

Tähän pohdintaan voin hyvällä omallatunnolla osallistua, kun kerran on jonkin verran kokemusta poliisista ja poliisimiehistä. Iivarin Ilkalla vähän enemmän…

(Pieni tarkennus: termillä ”poliisimies”, tarkoitetaan kaikkia niitä miehiä ja naisia, joilla on poliisin virkamerkki ja jotka tekevät poliisityötä, ja termillä ”poliisi”, tarkoitetaan poliisia hallinnonalana.)

 

Media

Mediassa poliisin tekemiset ovat aina olleet suurennuslasin alla, niin yksittäisen poliisimiehen virka- ja vapaa-ajan toiminta kuin koko organisaation aikaansaannokset. Ns. keltainen lehdistö, johon meillä voi laskea kuuluvaksi iltapäivälehdet ja muutama aikakauslehti, herkuttelevat näillä tekemisillä, jotka tavallisen tallaajaan synteinä eivät ikinä ylittäisi uutiskynnystä.

Poliisimieheltä edellytetään tiukempia käyttäytymisnormeja kuin muilta kansalaisilta, myös vapaa-aikanaan. Mitään ihmemiehiä tai -naisia me emme silti ole – ihmisiä, joilla on ihmisten inhimilliset piirteet. Joskus joku lipsahtaa; se on vain hyväksyttävä. Mutta silti olen sitä mieltä, että poliisikoulutukseen pyrkii ja pääsee sellaisia ihmisiä, joilla moraali ja oikeudenmukaisuus on tavallista korkeammalla arvoasteikolla.

Arvostus ja kunnioitus

Ulla muistelee lapsuutensa arvostettua ja kunnioitettua virkamiestä, jota vastaan ei olisi tullut mieleenkään lähteä pullikoimaan. Sitä samaa aikaa minäkin muistelen ja kaipaan. Kunnioitus poliisia kohtaan murenee yhä nuoremmilla.

Ei ole mitenkään tavatonta, että 10-vuotias lapsi haistattelee virkatehtäväänsä suorittavalle poliisimiehelle – varsinkin, jos lapsi itse on toimenpiteen kohteena. Ja yhä useammin tuon ikäinen on. Lisääntyvässä määrin vanhemmat jättävät kasvatustehtävänsä – osaamattomuuttaan tai haluttomuuttaan – yhteiskunnan hoidettavaksi.

Tämän tästä poliisimiehellä on vastassa alaikäinen räkänokka, joka käyttäytymisellään päätyy pahimmillaan poliisimiehen voimankäytön kohteeksi, ja tulee pieni pipi. Tässä tilanteessa vanhemmat yleensä havahtuvat – ja tekevät rikosilmoituksen pahoinpitelevästä poliisimiehestä.

Poliisityö vaikuttaa

Ulla kirjoitti: ”Poliisin työ sijoittuu laillisen ja laittoman rajamaastoon.” Ensi lukemalla minulta meinasi mennä savut talkkunaan oikein kunnolla. Mutta tuskin Ulla tarkoitti, että poliisi tekee työtään laillisuuden ja laittoman rajalla olevin keinoin, ikään kuin harmaalla vyöhykkeellä.

Mutta jos näin oli kirjoituksen tarkoitus, kehotan Ullaa tutustumaan poliisilakiin ja pakkokeinolakiin. Sieltä pykäläviidakosta saa kalpean kuvan siitä, kuinka tarkaan säädeltyä poliisitoiminta on.

Siinä mielessä Ulla on oikeassa, että poliisimies työssään kohtaa enemmän elämän nurjaa puolta. Positiivisuuden säilyttäminen tulee päivä päivältä hitusen vaikeammaksi, ja on selvää, ettei kyynistymiseltä voi välttyä. Tärkeää on, kuinka itse asiaan suhtautuu: hyväksyn itsessäni sen, että kyynisyyteni on lisääntynyt, mutta taistelen kynsin hampain kyynistymistä vastaan.

Jos kaiken kurjuuden ja pahan keskellä näkyy hyvän ja positiivisuuden pilkahdus – hairahtunut kansalainen ottaa kerrasta opiksen ja parantaa tapansa, pahasta kolarista joku selviää kuin ihmeen kaupalla tai pieni lapsi saa takaisin varastetun polkupyöränsä – näistä me jaksamme työyhteisössämme olla aidosti hyvillämme, ja ne antavat voimia tehdä tätä työtä.

9 kommenttia artikkeliin “Poliisimies – julkinen eläin?”
  1. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Tervehdys Ismo!
    Poliisi on poliisi eläkkeelläkin.
    Tervakosken legendaa Oksasta haastatellessani taannoin Kotokulmaan..
    Hän kertoi eläkkeelläkin tekevänsä iltakierroksen viikonloppuisin kylällä.
    Katsoo ettei ihan villiinnytä ja kotiinkin kehoittaa tuttuja kersoja jos turhan myöhään raitilla pyörivät.
    Hyödynsin vielä ovensuussa kokeneen poliisin tietotaitoa
    – Kirjoitan kesädekkaria Kotokulmaan. Saako silkkisolmiolla kuristettua ihmisen?
    Oksanen
    – Saa, saa.
    Hän neuvoi antaumuksella, miten temppu teoriassa tehdään.
    Rouvansa oli ilmestynyt Oksasen taakse vasta kysyessäni saako silkkisolmiolla…
    Hänen ilmeensä ei värähtänytkään.
    Aattelin kotiin ajellessani, jotta poliisien vaimojen täytyy olla tavallista naarasta rautahermoisempaa heimoa.
    T. Riitta

  2. avatar Ismo Soukola sanoo:

    Hei, Riitta!

    Tuo mitä sanoit poliisimiesten vaimoista on juurikin noin (toki pätee yhtä hyvin myös poliisinaisten miehiin). Kyllä se vaatii kovaa luontoa, vaikkei asiaa tietoisesti mieti, mutta alintajuntaisesti odottaa yöllistä soittoa puolison työpaikalta tai kahta virkaveljeä tuomaan sitä lopullista viestiä.

    Valitettavan paljon joudumme menemään työni ehdoilla. Aina ei pääse osallistumaan tapahtumiin kun osuu työvuoro päälle. Vapaat sattuvat usein viikolle, viikonloput menevät töiden merkeissä. Sillä on vaikutusta koko perheen sosiaaliseen elämään.

    Mutta ymmärtäväisen kotiväen tuki on sellainen voimavara, joka kantaa pitkälle. On paljon helpompaa lähteä tekemään yövuoroa, kun ei tarvitse miettiä kuinka kotona pärjäävät poissaollessani.

    Loppujen lopuksi poliisin työssä on sittenkin enemmän niitä hyviä puolia kuin huonoja – ei paljoa, mutta riittävästi, että sitä viitsii ja haluaa tehdä. Omanlaisensa kutsumus lienee sekin.

    Ismo

  3. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Terve Ismo!
    Pitäisiköhän poliisien voimankäytön asteikkoa laventaa? En tietenkään halua Suomesta mitään poliisivaltiota, mutta tulee mieleen muutaman vuoden takainen tapaus Janakkalasta, jossa poliisimieheltä ammuttiin haulikolla käsivarsi miltei irtipoikki. Hän olisi hyvin ehtinyt niitata ensin, mutta mietti varmaan, minkälainen haloo tutkinnassa olisi noussut liiallisesta voiman käytöstä. Minusta jokaisen pitää pudottaa astalonsa maahan poliisin sitä vaatiessa, tai vastaa itse seurauksista.
    Homma on varmaan aika stressaava, koska väkivallan uhka on töissä aina mukana.
    Hauskaa kesää t. Hessu K.

  4. avatar Ulla Lappalainen sanoo:

    Kiitos kirjoituksesta Ismo. Olen poliisin anoppi kuten ehkä tiesitkin. Työasioista ei vävyn kanssa juuri puhuta, mitä nyt sivusta voi päätellä. En siis mitenkään voi sanoa olevani perehtynyt poliisielämään. Pahoittelen, jos aiheutin sydämentykytystä ilmauksella ”poliisin työ sijoittuu laillisen ja laittoman rajamaastoon” . Tarkoitin sanoa vain, että poliisi työskentelee lainrikkojien parissa ja että rikollisten elämään joutuu perehtymään enemmän kuin muut kansalaiset. Teoriassa on mahdollista sekin, että joku poliisi harhautuisi väärälle puolelle – dekkarissa tällainen asetelma voisi olla mielenkiintoinen.

  5. avatar Ismo Soukola sanoo:

    Huomenta vaan Ulla ja muut!

    Niin kuin sanoin, piti kirjoituksesi lukea ajatuksella (niin kuin kaikki kirjoitukset pitäisi lukea) ja ymmärsinhän mitä ajoit takaa.

    Valitettavasti todellisuus poikkeaa dekkareiden luomasta rikollismaailmasta siinä määrin, ettei se juurikaan houkuttele poliisia harhautumaan ”toiselle puolelle”.

    Rikollispomojen glamourin täyttämät elämät jatkuvine juhlineen, loistoautoineen ja kauniine naisineen – tuohon tasoon yltää Suomen oloissa joku joskus eikä aina sillonkaan.

    Sen verran olen nähnyt näitä narkkien ja muiden kriminaalien asuin- ja elinolosuhteita, että olen entistä onnellisempi, koska minulla siisti asunto, siellä omilla rahoilla hankitut tavarat sekä ihmiset jotka oikeasti välittävät minusta.

    Heikin esiin tuoma voimankäyttöasia on mielenkiintoinen. Minusta on hyvä, että poliisin äärimmäisen voimankäytön (=aseenkäyttö) tilanteet selvitetään, koska se on myös asetta käyttäneen poliisimiehen oikeusturva.

    Entä mahtaisiko poliisin madaltunut aseenkäyttökynnys aiheuttaa vastapuolella saman kaltaista?

    Vielä nykyään jotenkin tolkuissaan oleva rikollinen harvoin kohottaa asetta poliisia kohti – kemikaaleilla päänsä sekoittaneet ovat asia erikseen. Tosin tässäkin ollaan menossa huonompaan suuntaan

  6. avatar Ulla Lappalainen sanoo:

    Poliisin työssä tulee eteen tilanteita, joissa on nopeasti ratkaistava toimintastrategia. Ei suinkaan edistä tilannetta, jos poliisin liipasinsormi on liian herkkä. Näin maallikkona arvelen, että tilanne aseenkäytön suhteen on melko kohdallaan.

    Poliisin paras ase on rauhallisuus ja puhuminen. Niillä selviää jo paljosta. Jos poliisin voimankäyttö (muunkinlainen kuin aseellinen) yleistyisi, se koventaisi panoksia entisestään myös vastapuolella.

    Vastikään todettiin, että suomalaisilla on aseita kuin Valloissa konsanaan. Toivottavasti ne pysyvät metsästyskaapeissa ja lukituissa laatikoissa. Ja toivottavasti suomalaisen poliisin ase pysyy taskussa ainakin yhtä usein kuin tähänkin asti.

  7. Terve Ismo!

    Eiköhän se ole niin, että poliisin paras varustus on rauhallisuus ja hyvät ihmissuhdetaidot. Kun joutuu tekemisiin kaikenlaisten hörhöjen kanssa, on tärkeintä säilyttää rauhallisuus ja maltti. Tunnen henkilökohtaisesti kolme poliisimiestä ja teiltä kaikkia näyttää yhdistävän nämä samat ominaisuudet.

    Vaikka yleinen kunnioitus poliisia kohtaan on vähentynyt, niin kuitenkin virkavallan läsnäolo kaduilla ja erilaisissa tapahtumissa rauhoittaa tilannetta. Kyllä poliisilla on edelleen arvovaltaa. Olisi hyvä, jos Suomessakin poliisimiehiä näkyisi enemmän katukuvassa. Asetta ei toivottavasti koskaan tarvitse käyttää, mutta se on hyvä olla näkyvissä vyöllä keikkumassa.

    Toivottavasti ehdit kesälomalla irtautua työajatuksista ja levätä. Hyvää kesää ja rentouttavaa lomaa!

    t. Teija

  8. avatar Ilkka Iivari sanoo:

    Pitänee hiukan kommentoida, kun Ismo alkusanoissaan mainitsi nimeni.
    Onneksi saa olla ihminen, vaikka joskus voisi olla eläin. Ainakin sellainen jota hoidetaan hyvin.
    Valitettavasti meidänkin ammattikunnasta on löytynyt kaiken tekijöitä. Joku vanhempi kollega totesikin, että kaikkia muista on paitsi kirkonpolttajia ja väärän rahan tekijöitä. Väärän rahan tekijäkin taitaa olla, jos lasketaan jo poliisin viran jättämään joutunut poliisimies, joka narahti vuosia sitten dollariväärennysjutussa.

    Miksi poliisin tekemisistä kirjoitetaan. Poliisi myy. Näin minulle on kertonut monikin toimittaja. Poliisitoiminta, rikokset ja kaikki johon poliisi joutuu työssään tarttumaan myy. Myös poliisin itsensä tekemät ”konnuudet” myyvät. Ymmärrän hyvin miksi näistä kirjoitetaan, sillä ns. keltaisen lehdistön levikki on aamulla nolla ja päivän tuote täytyy myydä. Joskus ihmettelen sitä miksi eläkkeelläkin olevan polisiin tekemisistä kirjoitetaan poliisin tekeminä. Riitta sen sanoi kerran poliisi aina poliisi.

    Verbaalisuus ja improvisointi ovat mainioita apuvälineitä polisiin työssä. Sen olen huomannut. Laiskana en viitsisi painia kenenkään kanssa. Siinähän tulee hiki. Kyllä edellä mainitut ihmissuhdetaidoit ovat kaikkein tärkein ominaisuus. Pieni Reinikaismaisuus ei ole pahasta.

    Kirjoittavana ihmisenä poliisityöstä voi kyllä ammentaakin aika paljon. Olenkin kirjoittajataustojani kysyneille sanonut, että olen 25 vuotta kirjoittanut fiktiivistä faktaa, kun olen kuuölustelllut ihmisiä. Monenlaista tarinaa olen paperille kirjaillut. Ulla antoikin hyvän vinkin dekkariin. Kiitos.

    Minua ei mädännytä joukossamme mahdollisesti oleva/olevat mädät perunat. Enkä suuresti harmistu kirjoittelusta. Vaikka rikostoimittaja Hannes Markkula (Murha-Markkula) totesi, että ”polisiit ovat herkkiä arvostelulle, mutta vielä herkempiä ovat toimittajat”.

    Vanhaan vitsiin jatkoa. Poliisiauton etupenkillä istuvista toinen osaa lukea ja toinen kirjoittaa. Minä haluan olla se kolmas takapenkillä ja katsella mitä etupenkin intelligentit tekevät.

  9. avatar Ulla Lappalainen sanoo:

    Mukava, kun syntyy paljon keskustelua. Kun palasin lukemaan Ismon ensimmäistä tekstiä, huomasin, että hän siteeraa minua epätarkasti. Esitin Ulapalla-blogissani vain yhtenä vaihtoehtona, että poliisikouluun voisi päästä vääränlaista väkeä. Enkä ottanut kantaa suuntaan enkä toiseen. Kun tämä keskustelu on saanut alkunsa blogistani, kannattaa sieltä tarkistaa, mitä oikeasti kirjoitin.

Vastaa käyttäjälle Ilkka Iivari Peruuta vastaus

css.php